Siis en muista kuinka monta tuhattamiljoonaa kertaa ollaan miehen kanssa illalla loikoiltu sängyllä ja puolinukuksissa puhuttu mitä jos... Mitä jos se lottovoitto osuisi kohdalle, mitä sitten tehtäisiin. Matkoja, asunto, autoja... Kovin on suunniteltu, moneen kertaan talon sisustustakin vessan kaakeleita myöten.

Aina se haaveilu on loppunut kuitenkin siihen "No ei se nyt kuitenkaan meille koskaan osu" ja sitten on käännetty kylkeä ja nukahdettu vain jotta voisi herätä seuraavaan päivään.

Lottovoitosta haaveilu, tai oikeastaan siitä mitä sillä rahalla voisi tehdä, on ollut meidän "harrastuksemme" jo pitkään. Sitä sanotaan ettei raha tuo onnea mutta täytyy vaan todeta että kyllä se kummasti elämää helpottaa. Me ollaan kumpikin ns. köyhistä perheistä, ei ole ollut perintöjä tai mitään muutakaan koskaan. Kun on kotoa pois muuttanut on pitänyt omillaan pärjätä, mitään en ole kotoa saanut sen jälkeen kun olen 15 täyttänyt. Ei ole niin helppoa koettaa saada tyhjästä nyhjästyä. Onhan niitä menestystarinoita, mutta ei se aina jokaisen kohdalle osu.

Rahaa on siis ollut aina elämiseen nippanappa sen verran että on jotenkin pärjännyt. Päätin joitain vuosia sitten ryhtyä yrittäjäksi ja epäonnistuin siinä täysin, seurauksena aikamoiset velat ja luottotietojen menetys. Joka kuukausi palkastani on nipsaistu pois osa velkojen maksuun ja minulle on jäänyt vain se ns. turvaosuus, mikä ei ole järin paljon.

Luottotietojen menetyksen vuoksi elämä on ollut myös muutenkin hankalaa. Asunnon, työpaikan ja jopa kännykkäliittymän hankinta on ollut vallan mahdotonta. Monissa paikoissa tarkistetaan nykyään luottotiedot, ja vaikka minunkin kohdallani luottotietojen menetys johtui lähinnä siitä että pyrin olemaan liian rehellinen, minua pidetään yleensä lähes rikollisena kuten varmaan montaa muutakin samassa tilanteessa olevia.

Lapsia minulla on edellisestä avioliitostani kaksin kappalein, kiitän onneani että lapset ova aina ymmärtäneet sen ettei rahaa ole paljoa. Kirpputorilta ostetut vaatteet ja lelut ovat tehneet aivan yhtä onnellisiksi jos olisivat saaneet uusia. Lasten isä on suhteellisen varakas mutta alkoholisti. Kun hän sai kuulla ettei minulla ole enää luottotietoja, yritti hän saada lasten huoltajuutta sen perusteella koska hänellä olisi varaa elättää lapset paremmin. Onneksi hän oli juuri muutamia kuukausia aiemmin jäänyt kiinni rattijuoppoudesta ja se esti huoltajuuden hakemisen.

Rakastan miestäni yli kaiken. Hän on minun voimavarani kaikessa. Olemme parhaita ystäviä keskenämme sen lisäksi että olemme aviopari. Teemme aina kaiken yhdessä ja voimme purkaa murheemme toisillemme. Olemme kumpikin omalla tavallamme taivaanrannanmaalareita, ikuisia optimisteja ja uskomme että hyvä palkitaan hyvällä.

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Niin.

Olemme tosiaan lotonneet säännöllisen epäsäännöllisesti, välillä ostamme jonkun arvankin. Eniten olemme tainneet voittaa kun saimme lotossa 5 oikein, olisikohan se ollut jotain 50 euroa.

Sinä viikonloppuna luulimme jo että nyt jäi koko lotto tekemättä mutta sehän olikin kesän ajan sunnuntaisin ja kauppareissulla sitten kävimme kolme riviä arpomassa minun vakiorivini lisäksi. Kuponki jäi auton hanskalokeroon ja olisin unohtanut sen ihan kokonaan ellei minun olisi tarvinnut etsiä sieltä auton rekisteriotetta kun ei muistettu milloin on seuraava katsastus.

Kuponki tipahti siinä kaivellessani auton lattialle ja ehdin talloa sen päällekkin niin että siinä oli komea kengänpohjankuva ennenkuin kiikutin sen sisälle. Tietokone ei tietenkään taaskaan toiminut että olisin numerot voinut tarkistaa, meillä on sellainen vanha kone joka on ostettu kirpputorilta ja se on aina välillä hankala. Kauppareissulla sitten kävin paikallisen kahvilan koneella katsomassa numerot.. Ajattelin jotenkin mielessäni että kukahan nyt pilailee kun numerorivi oli aivan samanlainen kuin vakiorivini. Siis ihan samat numerot, eihän ne voi olla! Se oli maailman typerin olo istua siinä kahvilan pöydässä koneen ääressä ja tuijotella sitä ruutua. Kirjoitin sen rivin kahteen kertaan paperille ja sen jälkeen ajoin R-kioskille ja pyysin tulostamaan sen viikon oikean rivin. Myyjä tulosti sen ja siinäkin paperissa oli sama rivi. Siis R-kioskin paperissa, minun kaksi kertaa käsin kirjoittamassa ja lottokupongissa. Yhteensä neljä samaa riviä.

Siinä mies soitti ja muistutti että ostan vessapaperia ja vielä esitti nöyrän toivomuksen että olisin nopea kun hällä on vessahätä eikä paperia ole missään. Lupasin kiirehtiä. En osannut sanoa mitään samoista numerosarjoísta.

Istuin pitkään autossa ennen kuin ymmärsin lähteä ajamaan kotiin. Kotona mies oli hiukan äkeänä kun viivyin, vielä äkeämpi kun ei saanut sitä vessapaperia.

Minä olin ihan sekaisin. Mietin uskallanko sanoa mitään noista numeroista, jos olenkin katsonut ne jotenkin väärin ja siinä ei olekaan mitään. Olin varmaan varsin omituisen pöllämystynyt kun mies lopulta tuli viereeni ja halasi, sanoi että ei se mitään etten sitä vessapaperia muistanut. Luuli että olen siitä surullinen. Minä en enää voinut mitään sille että kyyneleet alkoivat valua silmistäni, mies ihan hädissään mikä hätänä. Kaivoin ne kaikki paperit mytystä taskustani ja sanoin että kato ite!

Mies siinä ynnäsi papereita hetken, katsoi minuun, papereihin, taas minuun. Minä itkeä vollotan minkä ehdin. Lopulta mies pomppasi ylös ja veti minutkin kädestä mukaan ja pyöritti pitkin asuntoa karjuen samalla "ME OLLAAN LOTTOVOITTAJIA!!!!!!!!!!!!!!"