Niin ei olla vieläkään kerrottu kenellekkään tästä yllättävästä rahantulosta, mitä nyt mainittu muutamalle lähituttavalle että ollaan pikkusen saatu rahaa, kun totta tosiaan alkaisivat aika pikaseen ihmetellä mistä me haalitaan yhtäkkiä kaikennäköstä mihin ei ole ollut aikaisemmin varaa... Mutta tuntuu se vaan olevan se vähäsestäkin maininta jonkinlainen kateuden aihe, tai ainakin sellaisen käsityksen olen saanut.. Kun kerroin esimerkiksi serkulleni, hän kommentoi asiaa että "Niin siitä yhdestä Erkistä (nimi muutettu:)...) tuli hullu kun voitti rahaa, tuollahan se suljetulla nyt pääasiassa majailee ja se eräs Matti (nimi myös muutettu...) ryhtyi ryyppäämään täysipäiväisesti ja rahat oli juotu puolessa vuodessa..." Tähän päälle hän kertoi kuinka EI IKINÄ toivoisi voittavansa rahaa ettei sekoaisi... Olisi varmaan täytynyt kysyä miksi sitten laittaa ainakin satasen viikossa erilaisiin peleihin...?

Äitini luonnollisesti pyysi samantien rahaa, valitettavasti hän on aina elänyt ns. toisten rahoilla eli lainaa siksi että saa maksettua aiemmin lainaamansa pois. Ja ihan sama onko summa suuri vai pieni, saa sen kyllä käytettyä johonkin näkymättömään varsin rivakasti.

Meidän kukaan sukulainen ei ole varakas ja jostain syystä heillä ei rahat pysy myöskään hetkeäkään käsissä, lukuunottamatta vanhempaa sisartani joka on naimisissa varakkaan miehen kanssa ja osaa myös rahaa käyttää. Haluaisimme tietenkin antaa jokaiselle vähän jotain, mutta en oikein voi enkä halua rahana kun se ei vain ole järkevää. Olenkin koettanut mietiskellä mitä tekisin että se antamamme raha myös voisi jopa näkyä jossain...

Siinä mielessä tulee itselle aikamoisen huono omatunto kun on kerrankin varoissaan ja tietää ettei ympärillä olevat tuttavat ole samassa asemassa. Vähän kuin tipahdin kertaheitolla siitä porukasta pois. Ja jos jotain annan, pientäkin, esimerkiksi tarjoan ruuan, tulee sellainen olo että he ajattelevat minun jakavan jonkinlaisia armopaloja.. Mutta sen verran järjellä osaan ajatella että tiedän ihmisten varmaan juoruilevan mutta voisivat toisaalta juoruilla meistä muissakin asioissa joten onko se nyt niin vakavaa.

Meillä se taloasia junnaa nyt aika lailla paikoillaan, mies on niin PÄÄTTÄMÄTÖN!!! Minä olen sellainen nyt just heti-ihminen ja miehen täytyy sitten jahkailla ja pähkäillä ja pohtia ja miettiä... Hermojaraastavaa hommaa! Voi vaan kuvitella jos olohuoneessamme ei ollut kattovaloa kolmeen vuoteen vain siksi, että mies ei osannut päättää minkälaisen lampun haluaa. Sitten lopulta minulla meni hermot, marssin kauppaan ja ostin suunnilleen ensimmäisen halvan plafondin mitä käteen osui. Nyt se sitä sitten on tuossa usean kerran tuijotellut ja kehunut niin hienoksi. Miksi se sitten kesti kolme vuotta ennenkuin se saatiin hankittua kun noita samanlaisia on jokainen kauppa pullollaan!!!!!!!!!!!!! Ruokapöytää ostettiin 4 kuukautta, oltiin kyllä päätetty mikä halutaan mutta sitä piti ensin käydä katsomassa kaupassa viitisen kertaa ennenkuin se voitiin ostaa. Minkä ihmeen takia??? Kysyn vaan! Ihan kuin mies olisi pelännyt että se pöytä muuttaa olomuotoaan jos sen samantien kuskaa kaupasta ulos!

No nykyään kyllä mieskin on jo ymmärtänyt sen että on parempi antaa minun käydä hankkimassa jos jotain tarvitaan, vaikka päätän nopeasti ei ne valinnat ole koskaan huonompia olleet kuitenkaan.. Nyt puhutaan kuitenkin talosta joka on sen verran iso ostos etten sitä ryhdy ihan itsekseni hankkimaan. Siinä nyt on kuitenkin kyse loppuelämän hankinnasta ja siellä täytyisi koko perheen viihtyä.

Täytyy nyt vain tyytyä toistaiseksi tähän asuntoon ja ottaa rauhallisesti, joskin täällä on nyt entistä pahempi kaaos vastassa kun ei tahdo viitsiä senkään vertaa pitää järjestystä yllä mitä aiemmin. Sitä vain ajattelee että kohta me kuitenkin muutetaan joten olkoon ja se muutto voi olla kuitenkin vasta ensi vuosikymmenellä!

Täytyy siis kuitenkin sanoa ettei tässä kukaan ihan äkkiä arvaisi että rahaa on tilillä jokusen verran, minä olen istunut viime päivät sohvannurkassa kutomassa ja mies on kantanut ämpärikaupalla puolukoita kotiin metsästä. Minulla on vain nyt kutimissa sellaista luksuslankaa jota en ole aiemmin koskaan raaskinut ostaa, ihan lankakaupasta ostettua...;)